Kaukana mutta lähellä
Ennen Netumia työskentelin useita vuosia yksinyrittäjänä. Istuin päivästä toiseen verkkareissa työhuoneessani kotini vinttikamarissa, puhelinpalavereissa, kuulokkeet päässä. Rapsutin koiraa, soitin ukuleleä, piirtelin hassuja kuvioita muistilehtiöön – mutta myös puhuin ja suunnittelin hiki hatussa tietojärjestelmiä yhdessä asiakkaiden ja palveluiden käyttäjien kanssa. Ihmisten äänet tulivat tutuiksi, mutta jos joku heistä olisi tullut kadulla vastaan, tuskin olisin kasvoja tunnistanut.
En siis tuolloin nähnyt juuri koskaan niitä ihmisiä, joiden kanssa tein töitä. Muutamia kertoja rentouduimme työpäivän jälkeen yhdessä: avasimme videoyhteyden ja joimme oluet, nauroimme ja höpöttelimme arkipäiväisyyksiä, ja haaveilimme itsemme yhdessä hämärään ja riehakkaaseen pubiin jonnekin päin Suomea.
Vähemmästäkin mökkihöpertyy, ajattelin. Päätin etsiä itselleni työpaikan, jossa voin pelkän kuulemisen lisäksi nähdäkin ihmisiä, käydä lounaalla ja silloin tällöin yhdessä vaikka ihan oikeassa pubissa. Halusin kaupunkiin, Tampereelle ja pääsin Netumille.
Onnellista aikaa työkavereiden lähellä kesti elämässäni parisen vuotta. Korona-aika hääti myös minut takaisin kotitoimistolle. Ihmisten kasvot vaihtuivat taas ääniin, minä palasin vinttihuoneeseen, verkkareihin ja partaa kasvattamaan. Koira nautti, kun olin taas vaihteeksi kotona.
Ero edeltävään etätyökauteeni oli kuitenkin selkeä. Tällä kertaa minä jo tunsin nämä työkaverini, tiesin, keitä he ovat ja osasin mielessäni kuvitella heidän eleensä ja ilmeensä lukuisten puhelinpalavereiden aikana. Etäisyys ei tuntunut niin musertavalta, eikä olo niin yksinäiseltä.
Netum – Legacy to home
Koronan myötä olen kokenut yllättävällä tavalla ylpeyttä työnantajastani. Helmikuussa meitä netumilaisia oli neljässä eri toimipisteessä, nyt yli 130 toimistolla hajallaan ympäri Suomea, Imatralta Eurajoelle. Tästä huolimatta - ja myös sen vuoksi - meitä kotona partaa ja tukkaa kasvattavaa verkkarikansaa on hellitty erilaisilla mukavilla ja yhteenkuuluvuutta herättelevillä puuhasteluilla. Olemme viettäneet muun muassa yhteisiä ulkoiluhetkiä, virtuaaliset vappubileet loistoesiintyjillä, yhteisen etäkesäjuhlan ja erilaisia verkkopeli-iltapäiviä.
Tuntuu hyvältä. Vaikka olemme etäällä, olemme silti lähellä, kuulumme samaan jengiin, jolla on samoja tavoitteita ja sama hiili johon puhaltelemme. Aikaisemmin olen pitänyt eri työpaikkojeni yhteisaktiviteetteja lähinnä turhina, tai ainakin monelta osin myötähäpeää aiheuttavina kyhäelminä. Miten hyvältä nyt onkaan tuntunut, kun olemme voineet kerääntyä yhdessä, kukin omassa kodissaan vaikka katsomaan Erja Lyytisen juuri meille esittävää akustista konserttia.
Kuva. Yhdessä voi viihtyä, vaikka välissä onkin puoli Suomea.
Aina löytyy kehitettävää
Vaikka moni asia onkin mennyt mukavasti, on jatkuvassa etäilyssä paljon uutta ja yhteisissä käytänteissä kehitettävää. Listasin muutaman hyväksi havaitsemani vinkin:
- Kotitoimistoilla on usein yksinäistä, ja sosiaaliset kontaktit keskittyvät usein mahdollisiin koulusta palaaviin lapsiin ja siihen hellyydenkipeään koiraan. Palaverin aluksi pieni kuulumisten vaihto tekee kaikille hyvää, muutama arkipäiväinen ja ystävällinen sana työkaverin kanssa rentouttaa ja lisää yhteenkuuluvuutta. Samalla kaikki osallistujat tulevat edes pieneltä osin huomioiduiksi ja kuulluiksi.
- Kun puhutaan vain puhelimessa, ilmaisukeinot ovat rajallisia, vähän niin kuin yrittäisit hymyillä paperimaski naaman edessä. Ilman videokuvaa pään nyökkäykset ja käsien heiluttelut eivät välity vastapuolelle. Erityisesti suunnittelutöissä voi olla tärkeää kompata ja kommentoida aktiivisesti ihan ääntä käyttäen. Kun yhdessä tehdään hommia, pienet "ookoot" ja "hyvät" ja myös tarvittavat näkemyserotkin kannattaa tuoda heti kuuluviin, koska se on yhdessä tekemisen luonne.
- Palaverien tauoista on tärkeää pitää huolta. Munakello tai vaikkapa kännykän ajastus ovat oikein hyviä konsteja muistuttaa, että biotauko on meille ihmisille aina silloin tällöin välttämättömyys.
- Kukaan muu ei huolehdi lounastauoistasi kuin sinä itse. Puhelinpalaverin aikana mussutettu toissapäiväinen mikrolämmin pasta ei ole oikea ratkaisu ruokahuoltoon, joten vaikka kotona istutkin, kalenteriin kannattaa merkitä ainakin kiireisimmille päiville hetket jolloin huolehdit itsestäsi.
Kuva. Yhteisiä pelejä, konsertteja ja kesävideoita, mitäpä seuraavaksi?
”Kuulostat tutulta!”
Tein kesällä muutaman kuukauden ajan projektia, jossa suunnittelimme tietojärjestelmäuudistusta yhdessä asiakkaan kanssa. Emme nähneet koskaan, olimme tekemisissä vain Teams-neuvotteluiden välityksellä. Muutama viikko sitten tapasimme ensimmäistä kertaa kasvokkain. "Voi, kuinka sinä kuulostat tutulta!" tokaisimme molemmat heti, kun saimme suumme auki. Naurahdimme. Kyllä toinen ihminen voi pelkän äänenkin myötä tulla tutuksi ja saada yhteiset asiat hoidetuksi.
Hyvä tietysti näin, tähän voisi vaikka tottua, ja pärjäämme mainiosti. Silti työpäivän jälkeen ikävöin toisinaan käsien heiluttelua, innostuneita ilmeitä ja puhinaa neuvotteluhuoneessa. Toivottavasti palaamme siihen taas pian!
