Avoimuus oli aikaisemmin arvo ainakin julkisen sektorin tietohallinnossa. Avoimilla rajapinnoilla ja avoimen lähdekoodin suosimisella pyrittiin estämään toimittajalukkoja ja varmistamaan kilpailun mahdollisuus julkisissa hankinnoissa.
Avoimet internet- ja web-teknologiat ovat ratkaisseet monia yhteentoimivuuteen liittyviä kysymyksiä. Markkinoiden dynamiikkaan kuuluu, että teknologiatoimittajat pyrkivät rakentamaan mahdollisimman syviä vallihautoja asiakaspidon turvaamiseksi. Toimittajakentällä on taipumus keskittyä niin, että eri teknologia-alueilla on usein vain muutama iso toimittaja.
Tänä päivänä vain muutama yritys kattaa omilla datakeskuksillaan, tietoliikenneyhteyksillään ja ohjelmistoillaan erittäin merkittävän osan yritysten ja viranomaisten tarvitsemista IT-peruspalveluista. Ja ne kaikki ovat amerikkalaisia.
Suorahankinnat hiljaisena oletuksena
Ohjelmistojen hankinnassa on hankintalain kannalta mielenkiintoinen tilanne. Näyttää siltä, että lähinnä amerikkalaisia ohjelmistoja – kuten esimerkiksi viestintäsovelluksia, palveluhallintaa ja CRM-järjestelmiä – ”valitaan” ilman kilpailutusta, eli suorahankintana. Näistä suorahankinnoista ei näy jälki-ilmoituksia. Palveluja hankitaan kilpailuttamalla jo ”valittujen” ohjelmistojen hyödyntämiseen ja tukeen liittyvät palvelut.
Esimerkiksi Hansel Oy toteaa Microsoft-käyttöoikeuksien jakelu- ja hallintapalvelut 2024–2027 (2028) -puitesopimuksestaan: ”Itse ohjelmistotuotteita ei ole kilpailutettu, eivätkä puitejärjestelyn kohteena siten ole Microsoftin tuotteet, vaan niiden jakelu- ja hallintapalvelut.” Olisi kiehtovaa tietää, kuinka moni esimerkiksi Teamsin käyttöönottanut julkinen organisaatio on kilpailuttanut hankinnan kohteena olevat viestintäpalvelut.
Hankintalain (1 § Lain tarkoitus) alussa sanotaan näin: ”Valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin tässä laissa säädetään.” Olisi ehkä Valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityksen paikka, miten hankintalakia IT-hankinnoissa noudatetaan.
Vaihtoehtoja on, mutta valinnat keskittyvät
Pilvialustapalveluissa markkina on vahvasti muutaman toimijan käsissä. Ihan kuten ohjelmistojen kohdalla, näyttää tapana olevan ”valita” jokin kolmesta johtavasta palvelusta. AWS on laajasti käytössä julkisella sektorilla. Yhtään jälki-ilmoitusta AWS-käyttöoikeuksien hankinnasta ei näy Hankintailmoitukset.fi-palvelussa. Käyttöoikeuksia on kyllä selvästi hankittu, koska palveluhankintoja esimerkiksi ”Tilaajan AWS-ympäristöön” on lukuisia.
Näyttää siis siltä, että myös pilvialustojen käyttöoikeussopimuksia hankitaan ilman hankintalain mukaista menettelyä. Siitä ei ainakaan näy jälkiä. Pilvialustojen kohdalla vaihtoehtoja on runsaasti, koska alueella ei vielä ole syntynyt samanlaisia monopolitilanteita kuin esimerkiksi toimisto-ohjelmistoissa.
Kilpailuttamalla kohti itsenäisyyttä
Euroopassa on vasta tänä vuonna havahduttu laajaan riippuvuuteen amerikkalaisista palveluista IT:ssä ja rahoitusalalla. On alettu puhua digitaalisesta itsenäisyydestä. Nykyinen riippuvuus ei ole seurausta poliittisista päätöksistä tai strategioista, vaan lukemattomasta määrästä organisaatioiden hankintapäätöksiä vuosien varrella. Tie digitaaliseen suvereniteettiin kulkee ihan vastaavasti hankintayksiköiden toimien kautta.
Tietohallinnossa uudet ratkaisut tulevat laajaan käyttöön muutaman vuoden kuluessa. Tämän ajankohdan kuuma aihe on tekoäly. Organisaatiot tulevat hankkimaan paljon tekoälytyökalujen käyttöoikeuksia lähivuosina. Avoimilla, hankintalain mukaisilla hankintaprosesseilla voidaan vaikuttaa siihen, ettei taas ajauduta samoihin toimittajariippuvaisuuksiin kuin on tapahtunut ohjelmistoissa ja on tapahtumassa pilvialustoissa. Avoin hankinta mahdollistaa myös suunnan kohti digitaalista itsenäisyyttä.
Olavi Köngäs
Hallituksen puheenjohtaja, Netum