Digitaalinen suvereniteetti ratkaistaan arjen teknologiavalinnoilla
Digitaalinen suvereniteetti ei ole vain teknologinen kysymys, vaan keskeinen osa organisaatioiden toimintavarmuutta ja turvallisuutta. Suomessa digitaalinen riippumattomuus voi heikentyä huomaamatta arkisten teknologiavalintojen seurauksena. Uusia pilvipalveluita, ohjelmistoja ja tekoälyratkaisuja otetaan käyttöön nopeasti, mutta niiden synnyttämiä pitkäaikaisia riippuvuuksia ei aina arvioida riittävästi.
Kun organisaation järjestelmät ja toimintaprosessit rakentuvat yhden teknologiatoimittajan varaan, palveluntarjoajan vaihtamisesta voi tulla kallista ja vaikeaa. Teknologiavalinnat ovatkin samalla strategisia päätöksiä, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
Euroopan teknologiariippuvuus haastaa digitaalista itsenäisyyttä
Euroopan pilvi- ja tekoälypalvelumarkkinat ovat vahvasti muutaman suuren, pääosin yhdysvaltalaisen teknologiayhtiön hallinnassa. Tämä tekee eurooppalaisista organisaatioista riippuvaisia EU:n ulkopuolisista toimijoista ja niiden toimintaympäristöstä.
Digitaalisen suvereniteetin kannalta olennaista ei ole ainoastaan se, missä data fyysisesti sijaitsee. Myös palveluntarjoajan omistussuhteet, sovellettava lainsäädäntö ja tekninen hallinta vaikuttavat siihen, kuka tietoja ja palveluita viime kädessä hallitsee. Esimerkiksi datan säilyttäminen eurooppalaisessa datakeskuksessa ei yksin takaa riippumattomuutta EU:n ulkopuolisesta lainsäädännöstä.
Euroopassa tilanteeseen on alettu reagoida. Ranskassa digitaalista suvereniteettia on jo vahvistettu julkishallinnon pilvipalveluita koskevilla vaatimuksilla. Suomessa puolestaan on laadittu digitaalisen suvereniteetin tiekartta, jonka tavoitteena on tunnistaa kriittisiä teknologiariippuvuuksia, kartoittaa eurooppalaisia vaihtoehtoja ja turvata palveluiden jatkuvuus.
Riippuvuudet on tunnistettava ennen teknologiavalintoja
Digitaalisen suvereniteetin vahvistaminen ei tarkoita kansainvälisten teknologiapalveluiden kieltämistä tai eristäytymistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, että organisaatiot tunnistavat teknologiavalintojensa riskit ja säilyttävät mahdollisuuden hallita omia järjestelmiään ja dataansa.
Erityisesti kriittisissä digitaalisissa hankinnoissa tulisi arvioida jo etukäteen, kuinka helposti palveluntarjoajaa voidaan vaihtaa, mitä vaihtaminen maksaa ja kuinka kauan se kestää. Samalla on varmistettava datan siirrettävyys, avoimet rajapinnat sekä palveluiden jatkuvuus poikkeustilanteissa.
Näiden kysymysten tulisi olla osa hankintojen arviointia hinnan ja toiminnallisuuden rinnalla. Myös toimittajasta irtautumisen ehdot on tärkeää määritellä sopimuksissa jo ennen palvelun käyttöönottoa.
Digitaalinen suvereniteetti ei edellytä, että kaikki käyttämämme teknologia on eurooppalaista. Olennaista on, ettei yhteiskunnan kriittisten palveluiden toimivuus ole yhden ulkopuolisen toimijan päätösten varassa.
Digitaalinen itsenäisyys rakentuu lopulta arkisista päätöksistä. Siksi teknologiavalintojen pitkäaikaiset vaikutukset on tehtävä näkyviksi jo ennen kuin riippuvuudet ehtivät muodostua.
Tämä blogikirjoitus on tiivistetty versio Repe Harmasen Cyberwatch Finlandin CWF Magazinessa julkaistusta artikkelista ”Digitaalinen suvereniteetti voidaan menettää tai saavuttaa arkisilla ratkaisuilla”.
Lue alkuperäinen artikkeli: Cyberwatch Finland Magazine 3/2026
