”Aamupäivän digi on iltapäivän legacya”

Koko työurani olen kuullut siitä, kuinka tällä atk-/IT-/digialalla kaikki nopeutuu - vanhojen järjestelmien ylläpidon sijaan kannattaa panostaa uusien kehittämiseen, sillä seuraavan sukupolven työkaluilla käyttäjäystävälliset ohjelmistot syntyvät lähes itsestään. Vain sitä kuuluisaa nappia painamalla.

Mitä tähän sanoo kansanviisaus? Onko aamu iltaa viisaampi - pääseekö viisas vähemmällä vai menikö vipuun? Vanhassako vara parempi vai yhtä Iisakin kirkon rakentamista? Ollaanko jäniksen selässä - parantaako sika juoksuaan vai onko se päättömän kanan lentoa? Sittenkö loistaa kuin Naantalin aurinko, kun näkee metsän puilta?

Seppä ja sika saavat vanhasta uutta – kiertotalous ja innovointi ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Miksei siis toimita näin myös digitalisaation osalta? Kehitetään uutta nykyistä hyödyntäen. Pidetään käyttökelpoiset laitteet, ohjelmistot ja osaaminen mahdollisimman pitkään kierrossa niin, että niiden arvo samalla säilyy – ja synnytetään mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä.

Hyödynnetään olemassa olevaa samalla kun kehitetään uutta

Hyödyt ovat ilmeiset: uutta, digitalisaation mahdollistamaa liiketoimintaa voidaan kehittää ja käynnistää hyödyntämällä tarkoituksenmukaisesti käyttökelpoiset IT-varannot. Liiketoimintalähtöisten digipalvelujen elinkaaret voidaan hahmottaa ja samalla suunnitella muutoksen läpivienti kaikilla tasoilla. Käyttökelpoiset osat vanhasta järjestelmästä voidaan sisällyttää uuteen palveluun.

Tämän toimintamallin keskeisin hyöty kulminoituu riskienhallintaan – investointikynnys madaltuu merkittävästi. Liiketoimintakriittisen järjestelmän uusiminen kerralla on sekä teknisesti että henkisesti vaativa harjoitus ja aikatauluviiveet tässä harjoituksessa voivat aiheuttaa operatiiviseen toimintaan olennaisiakin haittoja. Tyypillisesti legacy-järjestelmien kokonaisuusimiset ovat myös taloudellisesti isoja investointeja.

Miten tämä sitten on mahdollista? Toteuttamisen mahdollistaa teknologioiden elinkaarien yli katsova ajattelumalli: uusien digipalvelujen ja virtaviivaistettujen legacy-järjestelmien yhteiskehittäminen – samanaikaisesti sekä ketterästi että vanhaa kunnioittaen. Teknisestä näkökulmasta kannattaa keskittyä – ylläpidon ja korvaamisen sijaan - riippuvuuksien hallintaan ja vanhojen järjestelmien ”rauhoittamiseen”. Tästä puhumme sarjan seuraavassa blogissa.

Ihmiset ratkaisevat

Ajanmukainen IT-varanto vaatii järjestelmien teknisten ominaisuuksien lisäksi organisaatioiden ihmisiltä kykyä käyttää järjestelmiä. Tietojärjestelmien uudistaminen on henkilöstölle usein haastavaa; muutoksen hallinta vaatii myös psykologista silmää. Onnistunut muutosprosessi edellyttää, että organisaatiossa kiinnitetään huomiota sekä sen ”ihon päällä” että ”ihon alla” oleviin tekijöihin. Ihon päällä ovat organisaation ulospäin näkyvät tekijät: strategia, rakenteet, prosessit ja järjestelmät. Ihon alla puolestaan piilevät inhimilliset asiat: käyttäytyminen, tunteet, uskomukset ja mentaaliset mallit. Ja kansa tietää, ettei kannettu vesi kaivossa pysy eikä kauhalla voi vaatia, jos on lusikalla annettu. Menee vain rahat Kankkulan kaivoon.

Uusien digipalvelujen ja integraatioiden avulla rakennetaan – aamupäivällä - seuraavan sukupolven alusta, joka mahdollistaa tavoitellun arvonluonnin. Nyt luodut uudet ratkaisut kääntyvät tulevaisuudessa -iltapäivällä - vanhemman sukupolven ratkaisuiksi ja tätä kautta seuraavan alustan lähtöpisteeksi. Ympäri käydään, yhteen tullaan!

 

Jari Jokinen
Johtava konsultti
jari.jokinen(at)netum.fi