Ohjelmistokehittäjä Dmitry Mozhaev on viihtynyt Netumilla kuusi vuotta ja nauttii isoista projekteista, joissa pääsee kehittämään uutta alusta alkaen. Lisäksi hän hyödyntää mahdollisuutta osaamisen jatkuvaan kehittämiseen, sillä IT-alalla jatkuvan muutoksen kelkassa täytyy pysyä.
– Netum on työpaikkana monin tavoin hyvä. Täällä on matala hierarkia ja rento fiilis, tuumaa ohjelmistokehittäjä Dmitry Mozhaev, kutsumanimeltään Dima.
Dima aloitti Netumin digipalveluissa vuonna 2018. Hän asui tuolloin Joensuussa mutta halusi muuttaa parempien työmahdollisuuksien takia isompaan kaupunkiin.
– Sain työtarjouksen muutamasta paikasta ja Netumin tarjous oli paras. Lisäksi rekrytoinnin aikana jo tuli positiivinen mielikuva netumilaisista ihmisistä ja se on pitänyt paikkansa.
Diman työsuhteen aikana Netumin työntekijämäärä on kasvanut sadoilla: noin 80 henkilöstä yli 400:aan. Silti sama positiivinen ja rento meininki pysyy.
– Kun tulen toimistolle, kaikki tervehtivät ja ovat hyvällä mielellä.
Ei tullut diplomaatti, upseeri eikä opettaja
Toki kuuden vuoden aikana Diman työtehtävät Netumilla ovat jonkin verran muuttuneet, projektit vaihtuneet. Koodaus on ollut mukana aina ja sen hän haluaa pitää jatkossakin osana työtään, lisäksi hän toimii Scrum Masterina.
Teknologiasta Dima kiinnostui jo lapsena 1990-luvulla. Hän sai ensimmäisen tietokoneensa 6-vuotiaana ja pelasi tietysti paljon tietokonepelejä kuten muutkin ikäisensä. Kenties muista poiketen Dima usein pohti, miten pelejä voisi kehittää, mitä ominaisuuksia voisi lisätä, jotta ne olisivat vieläkin parempia.
Uravalinta oli selkeä mutta perheelle yllätys:
– Perheessäni ei ollut yhtään insinöörejä vaan miehet olivat aina olleet joko diplomaatteja tai upseereja ja naiset puolestaan opettajia. Periaatteessa minun olisi pitänyt valita ammatiksi joku niistä, mutta valitsin ihan oman polun, kertoo Dima, joka on juuriltaan venäläinen mutta asui jo lapsena pitkiä aikoja Suomessa vanhempiensa työn takia.
– Opiskelin 2000-luvulla Moskovassa informaatioteknologiaa ja sain ensimmäisen työpaikan C++-koodarina jo 20-vuotiaana. Kehitettiin pankkijärjestelmää, se oli kiinnostavaa. Sitten olin jonkin aikaa pelikehittäjänä ja monessa muussakin projektissa.
Otetaan työt tosissaan mutta ei vakavasti
Koska Dimalla on kokemusta monista työpaikoista sekä Venäjällä että Suomessa, hän tietää mitä työssä ja työpaikalla arvostaa. Netumilla Dima nauttii siitä, että projektit ovat pitkiä: on mielenkiintoista kehittää jotain isoa alusta alkaen. Lisäksi projekteissa on lähes aina tiimi, eli ei tarvitse tehdä yksin.
– Viestintä on minulle tärkeää. Toivon, että tiimissä, omalla kohdallani teknisessä porukassa, käydään mahdollisimman tarkkaan kaikki speksit ja tekniset asiat läpi, jotta syntyy yhteinen ymmärrys ja ollaan samalla kartalla.
Dima myöntää, että koronan myötä lisääntyneessä etätyössä on hyvät puolensa, mutta juuri kommunikaatiolle se luo haasteita, kun ei voikaan huikata asioita vaikkapa viereiseen työhuoneeseen. Toisaalta Netumilla kannustetaan avoimeen keskusteluun ja sille luodaan mahdollisuuksia – olipa läsnä tai etänä.
Työpaikan rentouden suhteen Dima haluaa korostaa, että rentouden on oltava juuri sopivaa.
– Arvostan sitä, kun työkaverit ottavat työt tosissaan mutta ei vakavasti. Kaikki haluavat, että järjestelmät toimivat ilman bugeja – totta kai – mutta ei jäädä yksityiskohtiin jumiin, sillä muuten homma hidastuu ja kokonaiskuva vähän niin kuin romahtaa.
Kehityksen junasta ei kannata hypätä
Netumilla jokainen työntekijä saa käyttää 6 prosenttia työajasta itsensä kehittämiseen. Dima sanoo tämän mahdollisuuden olleen hänen kohdallaan merkittävä, sillä IT-alalla on jatkuvasti kehityttävä, jotta pärjää. On hallittava eri teknologioita, ohjelmointikieliä, kirjastoja ja niin edelleen.
– Minulla on tietysti paljon kokemusta, mutta pelkkä kokemus ei tällä alalla riitä uralla etenemiseen. Kun saan työn ohessa oppia ja kehittyä, pääsen myös uusiin, kiinnostaviin projekteihin, Dima iloitsee.
– Koska haluan tulevaisuudessakin koodata, haluan pitää osaamiseni ajan tasalla. Kehityksen junasta on helppo hypätä pois mutta jos haluaakin junaan takaisin, se voi olla haastavaa.
Dima pitää huolta töistä palautumisesta urheilemalla: tennistä, jalkapalloa, kuntosalia, biljardia. Lisäksi hän nauttii yhteisestä ajasta perheen kanssa, ja hänet voi löytää vaikkapa ladulta opettamasta 4- ja 8-vuotiaita lapsiaan hiihtämään.
– Ja kyllä täytyy myöntää, että saatan vapaa-ajallakin koodata, vaikka jotain hauskoja, pieniä pelejä, Dima hymyilee.